Suunnittelu

Suunnittelu

Työväentalon uuden ilmeen ovat suunnitelleet muotoilijat Elina Ala-Mononen ja Tani Muhonen. Työ kunnioittaa historiaa, korostaa funkkisrakennuksen ylväyttä ja viisikymmentäluvulla lisättyjen elementtien juhlavuutta. Talon konsepti on päivitetty nykyaikaisen asiakkaan tarpeisiin. Eri tiloilla on omat identiteetit, mutta ne muodostavat yhdessä sulavan ja tyylikkään kokonaistaideteoksen - kodikkaan aikamatkan menneen ajan loistoon!

Syksyllä 2014 kohde oli railakkaasti eri aikoina korjailtu ja somisteltu sekalainen talo. Oli laskettuja kattoja, loisteputkivalaisimia, neonvihreää maalia ja laudasta rakenneltua pubiseinää. Funkkisrakennus oli kuitenkin upea ja talossa hyvä henki, kaikkialla valtavasti potentiaalia. Kun viisikymmentäluvun upeat juhlasalin kattokruunut löytyivät kellarista, alkoi uusi ilme hahmottua suunnittelijoiden mielessä nopeasti - Ala-Mononen ja Muhonen lähtivät mukaan talovanhuksen pelastustyöhön innolla ja antaumuksella.

Lähtökohdaksi otettiin 1930 - 1950 -luvuilla kehittynyt talon pelkistetyn juhlava henki. Kyseeseen ei tullut museomainen konservointi alkuperäisasuun eikä retrotyylinen stailaus, vaan 70-vuotiaan talon sielun löytäminen. Kokonaisuudesta täytyisi tulla yhtenäinen, toimiva ja persoonallinen. Talosta oli joitakin vanhoja kuvia saatavilla ja toki ajankohdasta on laajasti kiehtovaa materiaalia, mm. työväenarkiston sivuilla. Samaa tunnelmaa on mm. Lasipalatsissa, Sortavalan seurahuoneessa ja Rajamäen kirkossa. Suunniteltiin konsepti "Työväentalo Karkkila", jossa tilojen lisäksi graafinen ilme noudattaa selkeää linjaa.

Juhlasalin suunnitelman perusta on harmonia ja juhlavuus. Juhlan tuntu tulee viisikymmentäluvun messinkivalaisimista, Taito Oy:n upeat kattokruunut löytyivät kellarista ja ne palautettiin omille paikoilleen. Valkoinen, messinki ja vain yksi puuväri - näin tilaan saatiin kaivattua hillittyä sharmia. Jokainen asiakas voi nyt tehdä omat somistusvalintansa haluamallaan värillä ilman ristiriitaa. Takaseinän vaneriset paneelit olivat rikki, niiden tilalle suunniteltiin kaareva seinä sormipaneelista, nyt sähköpääkeskus ja siivouskomero saatiin katseilta piiloon.

Suurin visuaalinen muutos tehtiin aulaan. Ravintolan ja aulan välissä ei väliseinää alunperin ollut, nyt ruma lautaseinä siis purettiin, ja tilalle suunniteltiin lasiseinä lasiovin. Terassille johtava ovi palautettiin myös lasiseksi, joten valo kulkee taas koko rakennuksen läpi. Kaikista loisteputkivalaisimista haluttiin eroon ja niinpä aulankin katossa on taas tyylinmukaiset maitolasiset pallovalaisimet. Wc-tilat suunniteltiin pieniksi hauskoiksi taukopaikoiksi funkkistyyliin - shakkiruutulattiat, mustareunaiset peilit ja kantikkaat posliinialtaat korvasivat muovimatot ja melamiinit.

Ravintolan suunnitelmassa inspiraatiota haettiin 1930 - 1950 -lukujen ravintoloista. Tärkeintä autenttisen ilmeen kannalta oli pöytien sijoittaminen suoriin riveihin ja uuden tiskin suunnittelu seinän vierelle. Se mukailee 1950-luvun valokuvassa esiintyvää kanttiinin kaarevaa sormipaneelista tiskiä, nyt vain nykyaikaisin lämpö- ja kylmälaittein. Osa valaisimista on vanhoja maitolasisia teollisuusvalaisimia, lisänä on modernia rautalankaa 50-luvun hengessä. Upea löytö tehtiin kellarista: ravintolan alkuperäisiä pöytiä oli useita, ne kunnostettiin ja otettiin nyt käyttöön alkuperäisellä paikalla, mustavalkoisin ruutuliinoin.

Funkkisportaikosta haluttiin todellinen huomionherättäjä rauhallisen aulan jatkeeksi. Keltainen betoniporras, valkoiset seinät ja musta-kultainen koristeraita muuttivat ränsistyneen portaikon todelliseksi 1930-luvun tähdeksi. Korkealla roikkuva kultainen moderni kattokruunu johdattaa vieraat yläkerran kabinettiin.

Kabinetista haluttiin hauska ja historiaa henkivä kokoustila, jossa voi ehkä hieman paeta nykyajan ainaista arkisuutta. Värit ja kuosit jatkavat aulan linjaa, mutta sisustuksessa on rennompi ote. Voi levähtää nahkasohvilla tai pitää neuvottelun suuren tammesta teetetyn pöydän ääressä, nappituoleilla istuen. Puulattia, paneelikatto ja erilaiset vanhat valaisimet tekevät tilasta viihtyisän.

Alakerran kerhohuone suunniteltiin mutkattomaksi kokoontumistilaksi. Tilassa oli kauniit puuovet yläikkunoin, hyvä selkeä pohja sekä kaunis vanha puulattia. Väripaletissa pysyttiin valkoisessa, harmaassa ja ruskeassa. Keittokomerosta tehtiin toimiva ja sievä, rakennuksen henkeen sopiva. Täällä voitiin hyödyntää ravintolan entiset kalusteet, lopputulos on selkeä ja kodikas.

Tärkeän kasvojenkohotuksen koki myös rakennuksen ulkopuoli. Erilaiset lippulappuset ja käsinkirjoitetut julisteet poistettiin ja tilalle suunniteltiin sekä Työväentalon että Ravintola Rinteen omat opasteet ja ständit. Takojalla teetettiin rautainen nimikyltti "Työväentalo" oven päälle ja terassin repaleinen muovikate vaihdettiin mustavalkoiseen markiisiin. Kun vielä valtavaan sokkeliin valittiin tumma väri, koko talon ilme saatiin yhtenäiseksi.

Tilojen suunnittelun lisäksi suunniteltiin graafinen ilme sekä työväentalolle että Ravintola Rinteelle. Koko talon uusi ilme on pyritty suunnittelemaan johdonmukaiseksi ja helposti ymmärrettäväksi, tukemaan palvelukonseptia, jota kehitetään jatkuvasti asiakaspalautteen myötä. Suunnittelijat Ala-Mononen ja Muhonen toteavat kuitenkin kuin yhdestä suusta: "Tärkeintä suunnitelmassa on ollut talo itse, 80 vuotta saa näkyä ja tuntua, ja ihmisten tulee voida tänäkin päivänä siitä nauttia."

Yhteystiedot

Elina Ala-Mononen
muotoilija
ellu.elina@gmail.com

Tani Muhonen
muotoilija, graafikko
tani.muhonen@gmail.com

suunnittelu